Uimassa

Käytiin viime viikolla uittamassa koiria, kaverina Ziralla kk saksanseisoja Eräopen Rinsessa "Taiga". 

Mätsäreitä

22.5.2016 Parkano

Lähdettiin Parkanon mätsäriin hakemaan taas niitä positiivisia tuomarikokemuksia. Zira oli nyt ekaa kertaa isoissa aikuisissa ja oltiin myös ensimmäinen koirakko kehässä. Tuomari oli tosi kiva, kyykistyi ja koirat saivat mennä hänen luokseen. Zira antoi katsoa hampaat ja kopeloida muutenkin hyvin, ei mitään ongelmaa. Saatiin punainen nauha. Punaisten kehässä Z jatkoi hyvää esiintymistänsä ja loppujen lopuksi oltiinkin PUN2! Lopuksi tuomari tuli vielä sanomaan että eihän tämän koiran kanssa ole mitään ongelmaa :)

28.5.2016 Karvia

Lähellä sattui olemaan myös toinen mätsäri sopivasti lauantaina, kun sunnuntaina oltiin menossa näyttelyihin. Ajattelin siis lähteä käymään hakemassa vielä lisää varmuutta kehään. Zira oli taas todella reipas näyttelypaikalla, se on yleensäkin reipastunut paljon lyhyessä ajassa. Kehässä Zira oli taas oikein mallikkaasti, ei taaskaan mitään ongelmia tuomarin kanssa, punainen nauha saatiin (jonka Zira nappasi itse suuhunsa :D). Punaisten kehässä tuomari kopleloi koiria vähän vielä lisää ja pyysi myös kehätoimitsijan käymään koirat läpi, kun sanoin millainen tilanne meille kävi viime näyttelyssä ja että huomenna oltaisiin taas menossa. Hienosti meni ja lopputuloksena oli PUN2! 

On se vaan pätevä kakara, ja nämä mätsärit (ja myös sitten myöhemmin se itse sunnuntain näyttely) vahvistivat kyllä sen, että seinäjoen näyttelyissä Zira vaan pelästyi tuomaria.

Seinäjoki rn 15.5.2016

Seinäjoelle ilmottauduin hetken mielijohteesta, ja näin jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut kuunnella muita ja jättää väliin. No kokemusta ainakin käytiin hakemassa, vaikkei ehkä niinkään positiivista sellaista.

Zira oli aika villillä tuulella enkä taaskaan lähtenyt sitä kauheasti rauhoittelemaan että sillä pysyisi positiivinen fiilis. Se tunki muiden syliin ja rakasti kaikkia mistä olinkin vähän yllättynyt. Kehässäkin alku sujui ihan hyvin, liikkui ehkä vähän nihkeästi mutta seisoi todella hyvin paikoillaan, kunnes tuomari tuli katsomaan koiraa lähempää.. Zira onki vielä namia maasta eikä huomannut kun tuomari tuli eteen, heti kun Z nosti pään ylös yritti tuomari jo alkaa varmaan hampaita tarkastelemaan. Siitähän meidän neiti 1v pinseri ei ilahtunut vaan peruutti pois vinkumisien kera jota tuomari sitten taas säikähti. Ei siis ärähtänyt eikä yrittänyt purra, säikähti vaan jonka seurauksena vingahti ja rimpuili pois tilanteesta. No se sitten riitti tälle tuomarille.

Tuomari Harry Tast

Kookas, korkearaajainen ja ilmava juniori, liikkeessä takakorkea, käsittelyssä jännittynyt eikä suostu arvosteltavaksi

EVA

Ei kauhean kiva juttu tähän väliin kun muutenkin ollaan jouduttu tota kopelointia työstämään että se sujuisi, ja juuri kun oltiin saatu pari tosi onnistunutta kertaa kävi näin.. Tuomari kyllä halusi antaa vielä Ziralle namin ettei jäisi huono maku suuhun.. Kyllä, Zira ei olis saanut tehdä noin ja sen pitäisi kestää tollaset tilanteet, mutta tässä kohtaa syytän kyllä koiraa viimeisenä. 

Nyt ei auta muu kun yrittää taas hankkia niitä hyviä kokemuksia, seuraava näyttely onkin sitten 29.5.

Vaasa kv 17.4.2016

Tuomarina Attila Czègledi

Welldeveloped youngster for her age. Excellent profile and expression of head. Correct front. Deep and broad enough ribcage. Nice long croup, but bit low set tail. Moderate bones, neat feet. Good markings. Sound mover with good temperament.

JUN ERI, JUK1, PN1, SA, SERT & ROP

Jännitin kovasti etukäteen Vaasan näyttelyä, olin saanut tuomarista sellaisen mielikuvan lukemani perusteella että nyt on tiukka tuomari kyseessä. Pinsereitä oli paikalla kaksi, toinen oli hieno uros joka sai ERI:n ilman SA:ta. Alkoi kyllä kieltämättä vähän jännittää että kuinkahan vaan käy. Zira kuitenkin käyttäytyi mallikkaasti eikä arastellut tuomaria yhtään, mistä olin todella tyytyväinen, melkein jopa tyytyväisempi kuin itse tuloksesta :D Arvostelupaperi oli myös mukavaa luettavaa, arvostelu oli ainakin omasta mielestäni ihan koiran näköinen. 

Kankaanpää rn 9.4.2016

Kankaanpään ryhmänäyttely valikoitui sitten tosiaan meidän ensimmäiseksi viralliseksi näyttelyksi. Jännitti tietysti ihan kamalasti, mun pikkusen ihan eka virallinen näyttely mistä tulee ihan oikeasti virallinen tulos näkyviin koiranettiin, huh..

Pidemmittä puheitta, Zira esiintyi kehässä mielettömän hienosti, vähän väisti tuomaria hampaita katsottaessa, muttei silti pistänyt mitään sirkusta pystyyn. Seisottaminenkin sujui ihan mallikkaasti, en joutunut korjaamaan kun kerran, muuten neiti seisoi kuin tatti paikoillaan hienosti. Ja omistaja oli taas niiiin kovin ylpeä! Tuloksena:

ERI JUK1 

Tuomari: Marko Lepasaar

11kk, oikean kokoinen. Hyvä luusto. Oikean mallinen pää. Tummat silmät. Hyvä kaulan pituus. Hieman pitkä vartalo. Erinomainen rintakehä. Saisi olla enemmän takakulmauksia. Saisi olla enemmän voimaa takana (taka-askeleessa?). Tarvitsee hieman enemmän itsevarmuutta. 

Tulokseen olin todella tyytyväinen, ensimmäisestä näyttelystä erinomainen on hieno tulos. Vähän jäi vaan ehkä harmittamaan se, että saatoin seisottaa takajalat hieman liian takana jolloin ne takakulmaukset hävisi ja kroppa näytti pitkältä.. Mutta virheistä oppii ja tulokseen en silti ollut yhtään pettynyt :)

Mätsäreitä

Pääsiäisenä käyntiin Parkanon mätsärissä. Jouduttiin odottelemaan kauan kehään pääsyä viileässä ilmassa ja hetkeä ennen kehään menoa huomasin, että Zira aloitti juoksun. Kuten arvata saattaa niin koiralla lopahti mielenkiinto ja kehässä se oli tosi nihkeä eikä mikään kiinnostanut. Liikkeiden esittäminen oli ainoa asia mikä onnistui, vaikka sekään ei niin hyvin kun aiemmin. Seistä Zira ei malttanut ollenkaan, kiemurteli vaan. Tuomarin tullessa katsomaan hampaita Zira oli sitä mieltä että ei tänään, yritti vaan karkuun ja kiemurteli. Tuomari oli onneksi mukava ja käytti meidän kanssa aikaa niin kauan että Zira suostui näyttämään hampaat ja saatiin ihan ok kokemus. Sininen nauha saatiin. 

Pääsiäisen mätsäristä jäi vähän huono fiilis. Ziran ensimmäinen virallinen näyttely on nyt lauantaina, joten sunnuntaina otettiin suunnaksi juoksuista huolimatta Kankaanpään mätsäri. Aluksi ajattelin etten viitsi lähteä kun Zira on juoksujen takia vähän sen oloinen ettei nämä hommat kiinnosta, mutta koska saatiin seuraa niin päätettiin sitten kuitenkin lähteä nopealla varoitusajalla Kankaanpäätä kohti. 

Koska mukana oli Ziran veli Jymy, niin meno oli aika villiä. En sitten lähtenyt liikaa toppuuttelemaan, ajattelin että tuomarin kohtaaminen voisi sujua paremmin vähän vallattomammassa mielentilassa. Kehään otettiin 4 koirakkoa samaan aikaan, ja Jymy oli tietysti kehässä meidän kanssa. Onneksi meidän välissä oli kuitenkin yksi koira! 

Zira antoi tuomarin katsoa hampaat hyvin ja eikä muutenkaan yrittänyt paeta paikalta. Tuomari myös kehui että Zira on todella hyvässä kunnossa. Tässä kohtaa olin jo hyvin hyvin tyytyväinen. Juoksemisesta ei ollut taaskaan mitään ongelmia, koitin juoksuttaa nyt vähän pidemmällä narulla ja se tuntui toimivan hyvin - ei rikkoja laukalle ja me jopa juostiin aika kovaa! Meillä on ongelmana vähän se, etten uskalla juosta tarpeeksi kovaa rikkojen pelossa ja sitten se menee sellaiseksi hölkkäilyksi. Seisottamista kokeilin myös eri tyylillä, heitin namin maahan jotta sain molemmat kädet käyttöön, aiemmin olen pitänyt namia kädessä Ziran nenän edessä. Tämä uusi tyyli tuntui olevan parempi. Saatiin punainen nauha, mutta punaisissa ei taaskaan sijoituttu. Omistaja oli silti super tyytyväinen, Z esiintyi niin hienosti taas! Nyt ollaan lähdössä paremmilla mielin ensimmäiseen näyttelyyn. 

Kankaanpään ryhmänäyttely on siis nyt lauantaina, sinne on ilmoitettu 5 pinseriä. Ensi viikon sunnuntaina suuntana onkin Vaasa kv, johon on ilmoitettu vaan 2 pinseriä, Ziran lisäksi yksi uros on tulossa. Näitä nyt sitten jännitetään :)

Ajokoe peruttu!

Meidänhän piti lähteä lauantaina Ilmajoelle ajokokeeseen, tuomarit ja kaikki oli jo sovittuna. Eilen sain kuitenkin puhelinsoiton, koe meidän osalta peruttu - Jennillä alkoi vihdoin juoksut! Vähän kyllä harmittaa ettei nyt päästy sinne kokeeseen kun se käyttövalion arvo oli niin lähellä, mutta ei voi mitään. Se nyt siirtyy sitten seuraavalle kaudelle.

Jennille on jo alustavasti sovittu tapaamista uroksen kanssa ensi viikon lopulle, eli jos kaikki menee hyvin niin meillä voisi pieniä ajurin alkuja olla sitten toukokuun alkupuolella :)

20.2. Kuhmalahti

Lauantaina lähdettiin taas Jennin kanssa ykkösjahtiin ajokokeeseen Kuhmalahdelle. Lähtö oli aamulla jo ennen viittä vaikka Jenni olikin isän luona yötä eikä sitä tarvinnut lähteä hakemaan enää mummulasta. 

Perillä oltiin sitten 7 aikaan. Arvottiin tuomarit ja maastot ja lähdettiin sitten omaa maastoa kohti. Keli vaikutti aamulla hyvältä ja ensimmäisessä paikassa olikin paljon erilaisia jälkiä. Tasan tunnin jälkeen Jenni alkoi herättelemään ja herättelikin ihmeen paljon siihen nähden ettei se yleensä sitä tee juurikaan. Tunnin ajon jälkeen päätettiin että eka erä on pitkä, mutta se päätös osoittautui kyllä vääräksi, ajo ei enää sujunut ihan siihen malliin kun olisi pitänyt. Ajominuutteja kertyi silti 98min (120min maksimi). 

Siinä sitten otettiin koiraa tunti kiinni kun Jenni ei olisi millään halunnut luovuttaa. 

Seuraava erä jäikin sitten tyhjäksi, jälkiä oli paljon muttei oikein mitään tuoretta. Kahden tunnin haun jälkeen koiraa ei tarvinnut edes yrittää ottaa kiinni kun se hyppäsi autoon omasta tahdostansa.

Toisen erän aikana alkoi luntakin taas satelemaan ja siinä kävi jo mielessä että taitaa olla ykkösen suhteen menetetty peli. 

Paikan vaihdon jälkeen koira taas irti ja kolmas erä käyntiin. Löytyi ihan tuore jälki mitä koira lähti seuraamaan, aika pian koira otti ylös herättelemättä ja ajoi todella hyvin ja varmasti täyden 60min erän ja olisi varmasti jatkanut vielä pidempäänkin, mutta saatiin onneksi nopeasti ajosta kiinni. 

Tulokseksi tuli 82.14 pistettä eli VOI1 ja kilpailussa toiseksi. Ei voi muuta sanoa kun että on toi vaan aikamoinen peli, joka kokeessa se parantaa ja juuri kun kennelliitosta tuli vahvistus muotovalion arvosta niin sitten ollaan enää yhden VOI1 tuloksen päässä käyttövaliosta! 

Kausi alkaa olla lopuillaan mutta tarkoitus olisi lähteä vielä lauantaina yrittämään kolmatta ykköstä Ilmajoelta.

Match Show 6.2. Nokia

Käväisin taas pari viikkoa sitten mätsärissä harjoittelemassa Ziran ja Sannan & huskyjen kanssa. Tapahtumapaikalla Zira päätti aloittaa päivän hienosti karkaamalla, se onnistui saamaan pannan pois päästänsä. Pienen hetken se siinä sitten hepuloi, mutta onneksi saatiin se aika pian kiinni. Idioottimaista poukkoilua ja rimpuilua se sitten jatkoi kun odoteltiin kehän alkua kehän laidalla, ehdin siinä jo ajatella että ei tule hommasta nyt yhtään mitään. 

Sitten tuli meidän vuoro. Kehässä Zira oli tosi nätisti! Malttoi seistä hyvin, juoksi hyvin ilman isompia poukkoiluita ja antoi tuomarin katsoa hampaat tosi hyvin. Punainen nauha sieltä sitten tuli. 

Punaisten kehässä Zira jatkoi samaan malliin hienosti esiintymistä. Kun isosta porukasta valittiin osa koirista "jatkoon" niin myös meidät pyydettiin! Pudottiin kuitenkin pois sitten ihan viimeisten joukossa eikä sijoitusta tullut tälläkään kertaa, mutta koirasta sai kyllä olla todella ylpeä päivän kehäkäyttäytymisen perusteella! Ja sehän se mätsäreiden tarkoitus onkin, että saadaan harjoitella oikeita näyttelyitä varten. Zira on kuitenkin aika tyypillinen pinseri eikä se oikein pidä siitä kun vieraat ihmiset tulevat koskettelemaan.

Seuraava mätsäri onkin sitten varmaan pääsiäisenä mihin mennään harjoittelemaan. Ensimmäisiin näyttelyihinkin ollaan jo ilmoittauduttu, huhtikuussa suuntana on Kankaanpään rn ja sitten Vaasa kv. Meillä onkin vielä vähän työn sarkaa ennen noita näyttelyitä, että toivottavasti tässä lähistöllä olisi vielä vaikka parit mätsärit ja näyttelyharjoitukset. 

2015

Miten meillä meni vuosi 2015? Postauksia tuli hävettävän vähän, on paljon asioita joita on jäänyt täällä blogin puolella kertomatta. Näin uuden vuoden alkuun on varmaan ihan hyvä aika tehdä pieni tiivistelmä kuluneesta vuodesta.

Nemon osalta vuoteen mahtui vähän surua ja murhetta. Alkuvuosi meni ihan hyvin ja herra on tottunut Ziraankin ihan hyvin, välillä niille tulee vähän erimielisyyksiä, koska päällikön täytyy pitää kakara kurissa.. Mutta nykyään uskallan jättää koirat jo keskenään samaan tilaan työpäivien jne ajaksi. 

Huonoja uutisia saatiin kun oli tarkoitus poistaa päälliköltä hammaskiveä ja mahdollisesti poistaa heiluvia hampaita samalla kun Zira kävi kakkosrokotuksella. Todettiin, että Nemolla on sydänläppävika. Tieto läppäviasta tuli vähän yllätyksenä kun viimeksi alle vuosi sitten kaikki oli vielä hyvin. Läppävian takia hampaita ei sitten alettu huoltamaan, rauhotuskin kun on sydänvikaiselle aina riski. Samalla reissulla tutkittiin Nemon jalkoja, ja niinkuin olen epäillytkin niin vikaa löytyi sieltäkin, polvilumpio lähtee pois paikoiltansa. Jos polvilumpio lähtee joskus pahasti paikoiltaan, voi olla että se tarvitsee leikkausta, mutta se nukuttaminenkin kun on sydänvikaiselle riski.. Eläinlääkärin kannustavien puheiden saattelemana ("ei toi läppävika ainakaan sen elinikää pidennä. Mietitään mitä tehdään kun oireita alkaa tulla") lähdettiin sitten kotiin murehtimaan. Googlettelin ja puhuin muiden kanssa asiasta ja päätin viedä Nemon vielä toiselle eläinlääkärille - Halusin saada toisenkin lääkärin mielipiteen. Enkä ymmärtänyt miksei ensimmäinen eläinlääkäri antanut Nemolle jo sydänlääkkeitä, mietin miksi pitäisi odotella oireita jos lääkityksellä voitaisiin estää se ettei niitä oireita edes välttämättä tulisi.

Toinen eläinlääkäri totesi saman asian, sydänläppävika. Joten Päällikölle alotettiin sydänlääkitys, nykyään se saa joka päivä lääkkeen siksi että sen pieni sydän kestäisi mahdollisimman pitkään vielä <3 

Läppävika ei ole aiheuttanut Nemolle mitään huomattavia oireita, mutta lääkkeiden aloittamisen jälkeen Nemosta on tullut pirteämpi ja se on alkanut taas leikkimään. Olen miettinyt paljon missä kohtaa sydänvika on tullut ja onko Ziran tulolla ollut osuutta asiaan, Nemo on kuitenkin ollut villin pennun kanssa aika kovilla. 

Kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja Nemo on ihan oma itsensä. Ruokavaliosta on karsittu suolaiset pois tai annetaan vaan pienempiä määriä kuin ennen, joskus herra voi saada kinkun sivusta palan tai pari nakin palaa koska se tykkää niistä niin kovasti, mutta nyt täytyy olla määrien kanssa tarkempi. Ruoka ollaan nyt myös vaihdettu Acanaan, nyt se syö vielä pienten aikuisten ruokaa mutta ollaan vaihtamassa sport & agilityyn. Liikunnan osalta täytyy tehdä sellaisia muutoksia ettei enää mennä pitkiä lenkkejä monta kertaa viikossa, ja pakkasilla ja lämpimillä keleillä lenkkeilyä ei enää kannata harrastaa ettei sydän joudu liian koville. Liikuntaa se kuitenkin tarvitsee että sydän jaksaa ja lihakset pitää polvien takia pitää kunnossa. Nemo ei kuitenkaan ole laittanut liikunnan vähentymistä pahakseen, sitä on nykyään muutenkin kovin vaikeaa saada ulos ollenkaan, se viihtyy sohvalla niin kovin hyvin. 

Kuva on otettu 8.12.2015 kun Nemolle tuli mittarin 5 vuotta. Toivottavasti sillä on vielä monta hyvää vuotta edessä <3

Zira meidän pieni terroristi.. Vuosi meni pennun kanssa opetellessa uusia juttuja. Ollaan kakaran kanssa opeteltu olemamaan koiriksi, käyty pentujen arkitottelevaisuuskurssilla, käyty parissa metsärissä ja sitten messarissa ja leikitty paljon muiden koirien kanssa..Z oli mulla myös muutamia kertoja töissä mukana, ja muutenkin ollaan yritetty käydä paljon uusissa paikoissa. Zira on toisia koiria kohtaan aika sosiaalinen, se tulee juttuun melkeinpä kaikkien koirien kanssa. Ihmisiä kohtaan se ei ole ihan yhtä avoin, kyllä se käy kaikkia katsomassa, mutta ei välttämättä halua jäädä siliteltäväksi. Luonteeltansa siis aika tyypillinen pinseri.

Ziran kanssa on kyllä välillä ollut hermot koetuksella, se on niin vilkas ja älykäs ja keksii paljon tekemistä itsellensä. Vuoteen on siis kuulunut PALJON Ziran jälkien siivousta, kaapinovien ilmastointiteipillä teippailua (osaa avata kaappien ovet), pakastimen johdon korjailua (joku söi sen poikki), oviin lukkojen asentelua (osaa avata väliovet), kenkien ja vaatteiden keräilyä pitkin kämppää (myös liukuovikaapin ovet hoituu), porttien asentelua (siivotaan vähän pienemmältä alueelta), ja mainitsinko jo siivoamisen? Myös vahinkojen varalta jätetyt sanomalehdet piti teipata lattiaan ettei niitä tuhottu, ja joskus ne tuhottiin siitä huolimatta. 

Pikkuhiljaa ollaan opittu mistä naruista tämän koiran kohdalla pitää vedellä että arki alkaisi sujumaan. Edelleen on niitä päiviä kun ajattelee että ei tule mitään, mutta on myös päiviä jolloin tosta hulivilistä saa olla todella ylpeä. Enkä mä sitä antaisi pois mistään hinnasta.

Jennin kohdalla vuosi meni aika hyvin. Alkutalvesta se ajoi AVO1 tuloksen ihan kauden loppuun. Sitten tulikin tauko ja odoteltiin syksyä. Nyt oli ensimmäinen syksy kun Jenniä ajatettiin oikeasti sulalla maalla. Joulukuussa käytiinkin sitten taas kokeissa, ensimmäisellä yrityksellä tuloksena VOI3 ja Satakunnan piirinmestaruus, toisella yrityksellä tulikin sitten VOI1 ja näin saatiin Jennistä vihdoin Suomen muotovalio. Nyt on sitten alla myös sulan maan ykkönen, mikä tarkoittaa taas sitä, että ollaan askeleen lähempänä käyttövalion arvoa. Eli nyt ollaan kahden ykkösen päässä KVA:sta!