enkelikoira: Siru

Siru oli yksi meidän oman koiran Ritan kahdeksasta pennusta jotka syntyivät 23.6.2000.  Siru oli pennuista ulkonäöltänsä nätein ja halusin että juuri Siru jää meille. Siru oli siis mun ensimmäinen oma koira, ei papereissa mutta kuitenkin.

Sirun elämä jäi valitettavasti kovin lyhyeksi. Ensinnäkin se ei ymmärtänyt metsällä käymisestä mitään, se kulki metsässä ihmisen kanssa ja jos se hukkasi ihmisen se juoksi kotiin.
Siru oli myös erittäin arka koira. Enkä tarkoita että arka niin, että se vähän pelkäsi jotain. Se pelkäsi niin että se ei päästänyt ketään muuta ihmistä lähellensä kun mut. Muistan kun yhtenä iltana olin jo mennyt nukkumaan ja isä tuli herättämään mut kun ei saanut Sirua kiinni. Mun piti sitten nousta ja mennä laittamaan Siru häkkiin.
Sirua kyllä yritettiin käyttää sitkeästi metsällä yksin ja Ritan kanssa, sitä yritettiin totuttaa ihmisiinkin, mutta mikään ei auttanut.

Siru oli meillä vaan vajaan 3 vuotta, kunnes päätettiin että sen on parempi koirien taivaassa missä sen ei tarvitse pelätä mitään.

Siru KoiraNetissä.

enkelikoira: Rita

Rita tuli meille vähän erikoisemmalla tavalla. Isän piti mennä lopettamaan Rita, koska omistajan mielestä se oli lonkkavikainen. Isä kuitenkin päätti ottaa koiran mieluummin itsellensä, koska ei nähnyt siinä mitään vikaa.

Rita toimi meillä metsästyskoirana, se oli hyvä koira joka ajoi aamusta iltaan ja tuli yöllä omia aikojansa kotiin. Aamulla se löytyi aina ladosta nukkumasta heinien keskeltä.

Rita ei ehkä ollut maailman hienoin suomenajokoira, näyttelyissä se ei olisi todellakaan pärjännyt. Luonteeltansa se oli kuitenkin varsinainen enkeli, kiltimpää koiraa sai ja saa edelleen etsiä.
Isä aina kertoo kuinka minä pienenä, alle 5-vuotiaana, makasin Ritan vieressä maassa ottamassa aurinkoa, vaikka pelkäsin meidän toista koiraa, Oskua.

 23.6.2000 Rita synnytti 8 pentua, joista yksi jäi meille.

Rita lopetettiin joulukuussa 2007 12-vuotiaana.

Rita KoiraNetissä

enkelikoira: Osku

Osku oli pieni karvainen beaglen ja collien risteytys, joka oli meillä jo ennen kun olin edes syntynyt. Osku oli ihan kiltti koira, mutta pienenä pelkäsin sitä koska se hyppi ihmistä vasten. Isompana aloin kuitenkin viettämään paljon aikaa Oskun kanssa, kävin silittelemässäkin sitä joka aamu ennen kouluun lähtöä (se oli tehnyt ladon seinään reiän ja nukkui mieluummin sielä kuin kopissa) ja kotona ollessani se oli usein narun päässä mun mukana.

Osku oli ainoa koira meillä joka oli vain vahtikoirana pihassa, muut koirat olivat enemmän tai vähemmän metsästyskäytössä.

Viimeisinä vuosina Oskusta tuli kuuro ja myöhemmin vielä lähes sokea. Lopuksi sen takajalatkaan eivät enää toimineet kunnolla.

Osku lopetettiin 17-18 vuotiaana syksyllä 2006(?).