Nemon osalta vuoteen mahtui vähän surua ja murhetta. Alkuvuosi meni ihan hyvin ja herra on tottunut Ziraankin ihan hyvin, välillä niille tulee vähän erimielisyyksiä, koska päällikön täytyy pitää kakara kurissa.. Mutta nykyään uskallan jättää koirat jo keskenään samaan tilaan työpäivien jne ajaksi.
Huonoja uutisia saatiin kun oli tarkoitus poistaa päälliköltä hammaskiveä ja mahdollisesti poistaa heiluvia hampaita samalla kun Zira kävi kakkosrokotuksella. Todettiin, että Nemolla on sydänläppävika. Tieto läppäviasta tuli vähän yllätyksenä kun viimeksi alle vuosi sitten kaikki oli vielä hyvin. Läppävian takia hampaita ei sitten alettu huoltamaan, rauhotuskin kun on sydänvikaiselle aina riski. Samalla reissulla tutkittiin Nemon jalkoja, ja niinkuin olen epäillytkin niin vikaa löytyi sieltäkin, polvilumpio lähtee pois paikoiltansa. Jos polvilumpio lähtee joskus pahasti paikoiltaan, voi olla että se tarvitsee leikkausta, mutta se nukuttaminenkin kun on sydänvikaiselle riski.. Eläinlääkärin kannustavien puheiden saattelemana ("ei toi läppävika ainakaan sen elinikää pidennä. Mietitään mitä tehdään kun oireita alkaa tulla") lähdettiin sitten kotiin murehtimaan. Googlettelin ja puhuin muiden kanssa asiasta ja päätin viedä Nemon vielä toiselle eläinlääkärille - Halusin saada toisenkin lääkärin mielipiteen. Enkä ymmärtänyt miksei ensimmäinen eläinlääkäri antanut Nemolle jo sydänlääkkeitä, mietin miksi pitäisi odotella oireita jos lääkityksellä voitaisiin estää se ettei niitä oireita edes välttämättä tulisi.
Toinen eläinlääkäri totesi saman asian, sydänläppävika. Joten Päällikölle alotettiin sydänlääkitys, nykyään se saa joka päivä lääkkeen siksi että sen pieni sydän kestäisi mahdollisimman pitkään vielä <3
Läppävika ei ole aiheuttanut Nemolle mitään huomattavia oireita, mutta lääkkeiden aloittamisen jälkeen Nemosta on tullut pirteämpi ja se on alkanut taas leikkimään. Olen miettinyt paljon missä kohtaa sydänvika on tullut ja onko Ziran tulolla ollut osuutta asiaan, Nemo on kuitenkin ollut villin pennun kanssa aika kovilla.
Kaikki on kuitenkin ihan hyvin ja Nemo on ihan oma itsensä. Ruokavaliosta on karsittu suolaiset pois tai annetaan vaan pienempiä määriä kuin ennen, joskus herra voi saada kinkun sivusta palan tai pari nakin palaa koska se tykkää niistä niin kovasti, mutta nyt täytyy olla määrien kanssa tarkempi. Ruoka ollaan nyt myös vaihdettu Acanaan, nyt se syö vielä pienten aikuisten ruokaa mutta ollaan vaihtamassa sport & agilityyn. Liikunnan osalta täytyy tehdä sellaisia muutoksia ettei enää mennä pitkiä lenkkejä monta kertaa viikossa, ja pakkasilla ja lämpimillä keleillä lenkkeilyä ei enää kannata harrastaa ettei sydän joudu liian koville. Liikuntaa se kuitenkin tarvitsee että sydän jaksaa ja lihakset pitää polvien takia pitää kunnossa. Nemo ei kuitenkaan ole laittanut liikunnan vähentymistä pahakseen, sitä on nykyään muutenkin kovin vaikeaa saada ulos ollenkaan, se viihtyy sohvalla niin kovin hyvin.
Kuva on otettu 8.12.2015 kun Nemolle tuli mittarin 5 vuotta. Toivottavasti sillä on vielä monta hyvää vuotta edessä <3
Zira meidän pieni terroristi.. Vuosi meni pennun kanssa opetellessa uusia juttuja. Ollaan kakaran kanssa opeteltu olemamaan koiriksi, käyty pentujen arkitottelevaisuuskurssilla, käyty parissa metsärissä ja sitten messarissa ja leikitty paljon muiden koirien kanssa..Z oli mulla myös muutamia kertoja töissä mukana, ja muutenkin ollaan yritetty käydä paljon uusissa paikoissa. Zira on toisia koiria kohtaan aika sosiaalinen, se tulee juttuun melkeinpä kaikkien koirien kanssa. Ihmisiä kohtaan se ei ole ihan yhtä avoin, kyllä se käy kaikkia katsomassa, mutta ei välttämättä halua jäädä siliteltäväksi. Luonteeltansa siis aika tyypillinen pinseri.
Ziran kanssa on kyllä välillä ollut hermot koetuksella, se on niin vilkas ja älykäs ja keksii paljon tekemistä itsellensä. Vuoteen on siis kuulunut PALJON Ziran jälkien siivousta, kaapinovien ilmastointiteipillä teippailua (osaa avata kaappien ovet), pakastimen johdon korjailua (joku söi sen poikki), oviin lukkojen asentelua (osaa avata väliovet), kenkien ja vaatteiden keräilyä pitkin kämppää (myös liukuovikaapin ovet hoituu), porttien asentelua (siivotaan vähän pienemmältä alueelta), ja mainitsinko jo siivoamisen? Myös vahinkojen varalta jätetyt sanomalehdet piti teipata lattiaan ettei niitä tuhottu, ja joskus ne tuhottiin siitä huolimatta.
Pikkuhiljaa ollaan opittu mistä naruista tämän koiran kohdalla pitää vedellä että arki alkaisi sujumaan. Edelleen on niitä päiviä kun ajattelee että ei tule mitään, mutta on myös päiviä jolloin tosta hulivilistä saa olla todella ylpeä. Enkä mä sitä antaisi pois mistään hinnasta.
Jennin kohdalla vuosi meni aika hyvin. Alkutalvesta se ajoi AVO1 tuloksen ihan kauden loppuun. Sitten tulikin tauko ja odoteltiin syksyä. Nyt oli ensimmäinen syksy kun Jenniä ajatettiin oikeasti sulalla maalla. Joulukuussa käytiinkin sitten taas kokeissa, ensimmäisellä yrityksellä tuloksena VOI3 ja Satakunnan piirinmestaruus, toisella yrityksellä tulikin sitten VOI1 ja näin saatiin Jennistä vihdoin Suomen muotovalio. Nyt on sitten alla myös sulan maan ykkönen, mikä tarkoittaa taas sitä, että ollaan askeleen lähempänä käyttövalion arvoa. Eli nyt ollaan kahden ykkösen päässä KVA:sta!
